Ruosteet

Ohran ruoste

Tauti on yleisin ohran ruosteista. Se on ongelma erityisesti niillä alueilla, missä ohra tuleentuu myöhään. Tautia aiheuttaa Puccinia hordei -sieni.
Oireet:
Sienen kesäitiöryhmät muodostavat pieniä, oranssin-ruskeansävyisiä pesäkkeitä lehtiin, lehtituppeen ja korteen, alttiilla lajikkeella myös tähkään. Myös pieniä, pyöreitä, lähes mustia talvi-itiöpesäkkeitä voi esiintyä.
Taudille otolliset ympäristöolot:
Ohranruoste leviää nopeimmin, kun lämpötila on 15-22 °C ja yökaste runsasta. Runsas valoisuus, korkea lämpötila ja maan suuri kosteus edesauttavat taudin leviämistä.
Taudin leviäminen:
Taudinaiheuttajasieni talvehtii pääasiassa itiöinä syysohrakasvustossa, josta se leviää pitkiäkin matkoja tuulen mukana uusiin ohrakasvustoihin.
Havainnointi pellolla:
Ohranruoste tartuttaa ohrapeltoja lähinnä keskikesän jälkeen. Viimeinen mahdollisuus torjua ohranruostetta kemiallisesti on ennen kukintaa.
Torjunta:
Ohranruostetta voidaan torjua viljelemällä kestäviä lajikkeita sekä kemiallisesti kasvustoruiskutuksin.

 

Vehnän ruskearuoste

Taudilla on Suomessa harvoin suurta merkitystä. Se voi kuitenkin olla ongelma erityisesti niillä alueilla, missä vehnä tuleentuu myöhään. Tautia aiheuttaa Puccinia recondita f. sp. tritici -sieni.
Oireet:
Taudinaiheuttajasienen kesäitiöryhmät muodostavat pieniä kanelinruskeita pesäkkeitä hajalleen lehtiin, lehtituppeen ja korteen sekä alttiilla lajikkeella myös tähkään. Talvi-itiöpesäkkeet ovat tummanruskeita ja kärjestä litistyneitä. Ne ovat Suomessa
harvinaisia.
Taudille otolliset ympäristöolot:
Vehnänruskearuoste leviää nopeimmin, kun lämpötila on 15-22 °C ja yökaste runsasta.
Taudin leviäminen:
Ruskearuoste talvehtii pääasiassa syysvehnäkasvustoissa, joista se leviää pitkiäkin matkoja tuulen mukana uusiin vehnäkasvustoihin. Ruskearuosteen itiöt voivat tartuttaa myös ruista, ruisvehnää ja ohraa.
Havainnointi pellolla:
Ruskearuoste tartuttaa vehnäpeltoja lähinnä keskikesän jälkeen. Viimeinen mahdollisuus torjua ruskearuostetta kemiallisesti on ennen kukintaa.
Torjunta:
Tautia voidaan torjua viljelemällä kestäviä lajikkeita sekä myös kemiallisesti. Sadonmuodostuksen kannalta on tärkeintä pitää lippulehti ja tähkä taudista puhtaina.
 

Keltaruoste

Suomessa keltaruosteella on merkitystä lähinnä vehnällä, mutta myös ohralla. Tautia aiheuttaa Puccinia striiformis -sieni.

Oireet:
Keltaruosteen kirkkaankeltaiset pienet kesäitiöryhmät muodostavat lehtisuonten väliin lehden pituussuuntaisia viiruja. Voimakkaassa tartunnassa koko lehti muuttuu keltaiseksi.
Oireita kehittyy pääasiassa lehtiin, voimakkaassa tartunnassa myös korteen ja tähkään. Sade voi huuhdella itiöt pois, jolloin jäljelle jää vaalea, kellastunut viirumainen alue.
Taudille otolliset ympäristöolot:
Taudin kehityksen optimiolot ovat 10-15 °C:n lämpötila sekä ajoittainen sade tai kosteus.
Kesäitiöt itävät parhaimmin, kun lämpötila on 3-15 °C. Oireet ovat heikompia, kun yölämpötila ylittää 18 °C.
Taudin leviäminen:
Taudinaiheuttaja säilyy talven yli syysviljoissa tai monivuotisissa heinissä, joista se kesäitiöinä tuulen mukana leviää uusiin kasvustoihin.
Havainnointi pellolla:
Keltaruoste voi näkyä syysvehnässä heti kasvukauden alettua. Mikäli syysvehnästä on löytynyt keltaruostetta, ja olot ovat taudin etenemiselle suotuisat, on taudin esiintymistä havainnoitava säännöllisesti aina kukkimiseen saakka, jolloin on viimeinen mahdollisuus kemialliseen torjuntaan.
Torjunta:
Keltaruostetta voi ehkäistä viljelemällä kestäviä lajikkeita. Kemiallinen torjunta on tarpeen, jos oireita esiintyy tasaisesti kasvustossa, ja ympäristöolot ovat taudille suotuisat. Sadonmuodostuksen kannalta on tärkeintä pitää lippulehti ja tähkä taudista puhtaina.

Mustaruoste

Mustaruoste aiheuttaa viljojen ruostesienistä vakavimpia tuhoja. Suomessa sillä on harvoin suurta merkitystä, mutta se voi olla ongelma erityisesti niillä alueilla, missä viljakasvustot tuleentuvat myöhään. Mustaruostetta aiheuttaa Puccinia graminis -sieni.

Oireet:
Mustaruostesienen kesäitiöt ovat soikeita, ruskeita ja piikkikettoisia, kasvin tuleentuessa kehittyvät talvi-itiöt tummanruskeita tai lähes mustia. Itiöpesäkkeitä kehittyy lähinnä kasvin korteen ja lehtituppeen.

Taudille otolliset ympäristöolot:
Mustaruoste leviää nopeimmin, kun lämpötila on yli 20 °C ja kosteutta on riittävästi. Leviäminen estyy, jos lämpötila on alle 15 °C.

Taudin leviäminen:
Mustaruostesieni talvehtii ja kehittyy vain elävissä kasveissa. Sen väli-isäntänä on ruostehappomarjapensas, josta tauti leviää heinäkasveihin. Happomarjapensaan sijaan mustaruoste voi talvehtia myös vihreinä säilyvissä vehnä- tai ruiskasvustoissa, joista se leviää itiöinä tuulen mukana uusiin kasvustoihin.

Havainnointi pellolla:
Mustaruoste tartuttaa Suomessa vehnäpeltoja lähinnä keskikesän jälkeen. Oireet näkyvät selvästi tuleentuvista korsista.

Torjunta:
Mustaruostetta voidaan torjua viljelemällä kestäviä lajikkeita. Kemiallinen torjunta on tarpeen, jos oireita esiintyy tasaisesti kasvustossa ja ympäristöolot ovat taudille suotuisat.